Okeroisten kylällä on takanaan pitkä kehityshistoria. Vielä 1700-luvulla Okeroinen oli  Hollolan suurin kylä. Sittemmin Lahden kaupungin laajentumistarpeet ovat kutistaneet ja hajottaneet sitä jatkuvasti, viimeksi 1933 ja 1956 alueliitosten kautta. Entiselle kyläalueelle ja sen liepeille ovat työntyneet Salpakankaan, Riihelän, Pirttiharjun, Petsamon, Metsäkankaan ja Renkomäen asuinalueet teineen, kaikkine suurine marketteineen ja teollisuuslaitoksineen, joten kylästä on tänä päivänä vain rippeet jäljellä.

Lähtökohtana on ollut tuottaa aiempiin asiakirjoihin tallentumatonta, omakohtaistakin tietoa, jolloin esille tulo on jäänyt kylän nykyisten ja entisten asukkaiden vapaaehtoisen aktiivisuuden varaan. Kunkin artikkelin tekijä on toiminut omalla vastuullaan. Iso osa kirjoituksista on toimikunnan jäsenten laatimia, mutta portit ovat olleet avoinna kaikille kyläläisille, joista useat ovatkin lähteneet liikkeelle yhteisen asian hyväksi. Kirjoittajia on kaikkiaan nelisenkymmentä.

Teos on kovakantinen A4-kokoinen ja 400-sivuinen mustavalkoteos. Luontosivut on julkaistu värillisinä. Niiden kuvat ovat Petri Koiviston, Veli Haikosen ja Laura Visapään.

Koko kirjassa kuvia on yli 400. Osan heikosta tasosta huolimatta ne lisäävät kirjan luettavuutta ja kertovat omalla kielellään historiasta.

Kirjan taitto on Helvi Santion ja kuvat on käsitellyt Esa Print.

 

"Mennään ulkomaille Okeroisiin ja merille Möysään", näin kuitattiin ennen Lahden seudulla eläneiden ihmisten matkustusmahdollisuudet. Tämä paikkakunnalla tuttu sanonta on ollut lähtökohtana kyläkirjan nimelle Ulkomaille Okeroisiin.

Lue kirjan sivuilta, mitä kerrotaan ikiaikaisista kulkureiteistä ja rajariidoista, savupirteistä, eränkäynnistä, suurista kuolonvuosista ja sodista, talonpojista ja aatelisista, torppareista, ammatinharjoittajista, taiteilijoista, kulkureista ja monista ihmiskohtaloista mukaan lukien roistot ja salakapakoitsijat.

Edelleen saat tietoa tuotantoelämän kehityksestä nälkävuosien jälkeen, kun karjatalouden merkitys kasvoi. "Enää kansa ei olisi riippuvainen viljasta, jonka sadon epävakaat säät voisivat tuhota".

Lisäksi selvitetään, kuinka kehityslinja johti sittemmin 1960-luvulla takaisin pääasiassa viljanviljelyyn. Tuohon mennessä oli kylään ilmestynyt monenlaista muutakin toimintaa, jota esitellään julkaisussa.

Pääset perille myös siitä, mitä kaikkea koulussa ja seurantalolla koettiin, mitä J.E. Sippala ja Arvo Alin muistivat menneistä ajoista, mitä Meeri Alin (Tankkalan Meeri), Manta Lehtonen, Selma Rekola ja Laina Keskitalo puuhasivat, mikä on Aune Siveniuksen pitkän iän salaisuus, mitä Matti Sippala sai aikaan, mikä oli Jalmari Lepistön kohtalo, ketkä osallistuivat yhteisten asioiden hoitoon, miten maatiloilla elettiin, mitä kauppojen hyllyillä oli, mitä myllyistä tiedetään, mistä ostettiin puutarhoihin taimet, mitä lapset ja nuoret puuhasivat, miten matkustettiin Lahteen ja muualle.

Voit pujahtaa myös luontoon lintuineen, kasveineen, perhosineen ja riistaeläimineen. Myös kintereillä kirmanneet kotieläimet saavat huomiota.

Monesta muustakin asiasta ja sattumuksesta "teittien pitie saaman tietie, jos tahlotten kirjan lukea".